Kirkon historia

Kesäkuun 30. päivänä 1990 piispa, TT, Béla Harmati vihki Oulu-puistossa luterilaisen kirkon. Suomalaista ystävyyskaupunkiseurakuntaa edusti tuomiorovasti, piispan sijainen Arvi Seppänen.

Pienellä diasporaseurakunnalla ei aikaisemmin ollut kirkkoa, vaan ainoastaan seurakuntasali.  Kuitenkin kesäkuukausina huomattavasti kasvaneen lomailijoitten määrän ohella kasvoi myös kirkossa hiljentymisen tarve siinä määrin, että kirkon rakentaminen osoittautui tarpeelliseksi.

Kirkkoherra Márton Józsan johdolla paikallinen seurakunta ryhtyi rakentamaan ”Kristuksen laivaa”.  Suunnittelutyö alkoi jo kesäkuussa 1985, välittömästi sen jälkeen kun kaupunginhallitus oli tarjonnut maa-alueen kirkon rakentamista varten.  Kirkon ja pappilan suunnitelman laati Kossuth-palkittu arkkitehti Imre Makovecs.

Juhlallinen peruskiven muuraus oli elokuun 15. päivänä 1987.  Kirkkoherra ja runoilija Imre Jakus kirjoitti tähän tapahtumaan runon, joka talletettiin jälkimaailmaa varten peruskiven lippaaseen.  Rakentaminen kesti kesään 1990 saakka, ja marraskuussa 1988 oli aloitettu myös pappilan rakentaminen.  Tyylillisesti kirkkoa mukailevan seurakuntatalon ja pappilan käyttöönotto tapahtui kesäkuun 27. päivänä 1992.  Vihkimisen toimitti piispa, TT, Béla Harmati.

Suunnitelman toteuttaminen edellytti monien uhrivalmiutta, mutta eniten sitä osoittivat Suomen luterilaiset.  Ensisijaisesti Oulun tuomiokirkkoseurakunta tuki rakentamista suurella rahalahjoituksellaan samoin kuin lähettämällä koko kirkkorakennukseen tarvittavan puumateriaalin.  He valmistuttivat myös kirkon penkit ja alttarikalusteet Suomessa.

Alttarin yläpuolella olevat patsas, Ylösnoussut Kristus, on László Péterfin työ.  Kirkon sisustus on sisustusarkkitehti Gàbor Mezein suunnittelema.  Sisustuskonsulttina toimi Zoltán Ferenzy.  Kirkokello tuotiin Szarvasista.  Urut saatiin Unkarin luterilaisen kirkon avustuksella vuonna 2004. Urut valmisti Aquincum Orgonagyár Budapest.

Kirkon risti julistaa, että Jeesus on kuollut syntiemme tähden.  Alttarin yläpuolella oleva patsas julistaa puolestaan sitä, että Kristuksen ylösnousemuksessa on meidän toivomme.  Kirkon tornin elämänpuukin kuvastelee elämän voittoa kuolemasta.

Kirkossa on 150 istuinpaikkaa.  Alttari on perinteisesti itäsuunnassa.  Pohjoista sisäänkäyntiä nimitetään - kiitollisuudesta suomalaisille sisarille ja veljille – Suomi-portiksi, ja läntistä sisäänkäyntiä saksalaiseksi portiksi.

Piispa Tamás Fabiny, Siófokin entinen kirkkoherra, on kirjoittanut tavanomaisuudesta poikkeavan historian kirkon ja seurakuntatalon rakentamisesta ”Hogy néki szent házat építs”-nimisessä kirjassa.