1900-luvun alussa Siófokin pitäjän luterilaiset kristityt kuuluivat Lajoskomáromiin, jossa hajallaan asuvista uskovista pidettiin lukua. Vuonna 1934 perustettiin Enying sijaintipaikkanaan lähetyspiiri, johon myös Siófok liitettiin. Ensimmäinen kirkkoherra oli Lajos Komjáthy, ja hän kulki myös Siófokissa. Vuonna 1940 seurakuntaan kuului 447 jäsentä, joista 122 asui Enyingissä, 82 Siófokissa ja muut 243 hajallaan kolmellatoista pienemmällä paikkakunnalla.
Jo tuohon aikaan Balaton kehittyi suosituksi lomanviettopaikaksi, minkä vuoksi kesällä kirkkossa kävijöiden määrä kasvoi. Sen vuoksi reformoidun seurakunnan kirkko, jossa siihen aikaan tilaisuutemme pidettiin, osoittautui liian pieneksi. Yhä enemmän hahmottui toive oman kirkon rakentamiseksi – niin että laadittiin jo työsuunnitelma. Sodan jälkeisinä vuosina suunnitelmaa ei kuitenkaan voitu toteuttaa, vaikka seurakunta sai vuonna 1946 kunnalta maa-alueen, ja myös peruskivet oli tuotu. Hallinnon paikallinen orgaani teki maakiinteistömääräyksen takautuvasti.
Näin ollen sielunhoito jatkui aluksi vuokratiloissa ja vuodesta 1948 alkaen omassa omistuksessa olevassa seurakuntatalossa Fö utca 93:ssa. Kirkkolain muutoksella 1/1952 Siófokista tuli emäseurakunta.
Vuoden 1956 tapahtumien jälkeen täytyi kirkkoherra Dénes Buthyn paeta ulkomaille. Myöhemmin, elämänsä 12 viimeisintä vuotta (vuoteen 1992) hän oli Amerikassa Unkarilaisen Luterilaisen Konferenssin varapresidenttinä.
Dénes Buthyn tilalle valittiin kirkkoherraksi Ottó Schád, joka palveli Siófokissa 22 vuotta. Hän oli eräs kirkkomme innokkaimmista diasporapapeista.
Ottó Schádin kuoleman jälkeen vuodesta 1979 lähtien kirkkoherrat vaihtuivat useasti. Neljäntoista vuoden aikana palveli Siófokissa 7 eri papiston apulaista tai vt. kirkkoherraa. Tällä välin kaupungin kehityksen mukana kasvoi myös luterilaisten lukumäärä. Kaikki tämä ja se tosiasia, että kesällä monet unkarilaiset ja ulkomaalaiset luterilaiset turistit kävivät Balatonilla, johdatti siófokilaiset siihen päätökseen, että heidän oli toteutettava vanha unelmansa; he rakentaisivat vt. kirkkoherra Márton Józsan johdolla oman kirkon ja pappilan. Kesäkuun 30. päivänä 1990 piispa , TT, Béla Harmati vihki kirkon ja heinäkuun 22. päivänä 1992 seurakuntatalo/pappilan.
Vuonna 1993 tuli nuori Baranyayn kirkkoherrapariskunta Siófokiin, ja heidän yhteinen palveluksensa kesti kesään 2002 saakka. Heidän jälkeensä seurakunnan kirkkoherraksi tuli Gábor Lampért.
Tänään Siófok ei ole vain 50 kilometrin läpimittainen diasporaseurakunnan keskus, vaan kesällä myös kaikkialta maailmasta tulevien luterilaisten kristittyjen kohtauspaikka.Lähde:
Tri János Jáni: ”Somogy-Zalain luterilaisen hiippakunnan ja seurakuntien historia.”